Moikka, olen Emilia ja opiskelen neljättä vuotta tuotantotaloutta. Hain vaihtoon toisen opiskeluvuoteni keväänä. Halusin haastaa itseäni ja kokea uutta, jotta saisin uutta näkökulmaa opinnoilleni, työelämälle ja elämälle yleensä. Japaniin päädyin muutaman mutkan kautta, sillä ensin päätin hakea Singaporeen, jota oli mainostettu minulle helppona matkustustukikohtana. Päädyin kuitenkin Japaniin Singaporesta saamani paikan peruunnuttua pandemian vuoksi.

Kuvankauniin Kioton sateiset ikiaikaiset kadut.

En ollut koskaan matkustanut Aasiaan, joten Singaporeen ensin hakeminen rohkaisi minut vielä tätäkin kohdetta kulttuurieroiltaan intensiivisempään paikkaan. Myös Japaniin lähteminen aiheutti suuria haasteita pandemian takia, enkä kolmannen opiskeluvuoteni keväällä tiennyt, lähdenkö toiselle puolelle maailmaa muutaman viikon varoitusajalla. Maahanpääsyn viivästyessä aloitinkin opintoni Japaniin aikaeron vuoksi aamuneljän etäluennoilla. Odotus kuitenkin palkittiin, kun viimein toukokuun alussa istuin luotijunassa matkalla vaihto-opiskelukaupunkiini Sendaihin. Japanissa lukukausi oli jo alkanut huhtikuussa, mutta myöhäinen saapumiseni ei onneksi haitannut, kun henkilökohtaiset japanilaiset tuutorimme ottivat minut ja samalle lennolle sattuneen toisen suomalaisen vaihtarin lämpimästi vastaan.

Usvaiset vuoret Hokkaidon saarella.

Ensivaikutelmani Japanista oli taianomainen luotijunan ikkunasta sumuisia vuoria katsoessani. Myös japanilainen retroravintola, jonne tuutorimme minut ja samaan aikaan saapuneen vaihtarin veivät, antoi unohtumattoman ensivaikutelman vanhanaikaisella japanilaisella musiikillaan, lattialla polvillaan kovaan ääneen tilauksia pyytävine tarjoilijoineen ja ilmaisine makupaloineen. Ensivaikutelmani japanilaisista puolestaan oli todella ystävällinen ja avulias. Kumartelu muuttui nopeasti luontevaksi tilanteessa kuin tilanteessa ja Suomeen palatessani siitä oli jopa vaikea opetella eroon. Mielestäni Japaniin oli todella helppo kotiutua enkä kokenut suurta kulttuurishokkia, mutta ensimmäinen yllätykseni oli kuinka aikaisin pimeä tuli kesälläkin.

Öinen Tokio. Lähdin pidennettynä viikonloppuna yksin Tokioon, jonne on Sendaista kahden tunnin matka luotijunalla.

Vaihtoajankohtana kuitenkin kesä oli mielestäni hyvä, koska sain kokea Suomesta poikkeavan ilmaston kuumuuden ja kosteuden vallatessa Sendain kesäkuun tienoilla. Japanin upean ruskan ja laskettelumahdollisuuksien vuoksi myös talvi olisi ollut erinomainen vaihtoajankohta ja suosittelenkin olemaan vaihdossa kokonaisen vuoden, mikäli mahdollista. Itse en päässyt näkemään kirsikankukkia pandemian viivästyttämän lähdön vuoksi, mutta kevätlukukaudelle vaihtoon voi normaalisti lähteä jo maaliskuun puolella, jolloin niidenkin kauneuden ja kirsikankukkapiknikit pääsee kokemaan. Suomesta poiketen Japanissa lukukaudet ovat siis periaatteessa huhti-syyskuu ja loka-maaliskuu, joista viimeinen kuukausi/-pari on tyypillisesti lomaa (jolloin japanilaiset opiskelijat kuitenkin yleensä ovat töissä tai suorittavat ylimääräisiä kursseja).

Hiroshiman räjähdyksen kestänyt taidekeskus. Hiroshimassa palaa tuli, joka sammutetaan vasta, kun maailmasta on hävitetty viimeinenkin ydinase.

Vaihtokaupunkini Sendai on asukasluvultaan noin Helsingin kokoinen, Japanin kahdeksanneksi suurin kaupunki. Se sijaitsee noin puolimatkassa Tokiosta Japanin pääsaaren, Honshun, pohjoiskärkeen. Mielestäni kaupunki oli todella hyvä valinta kooltaan ja sijainniltaan. Myös koko Miyagin prefektuuri, johon Sendai kuuluu, on todella kaunista aluetta, josta löytyy paljon kuuluisia paikkoja, kuten Akiu Onsenin kuumat lähteet ja Matsushiman saaristo.

Sendaissa järjestettävä Tanabata-festivaali upeine koristeineen, joita myös me opiskelijat saimme olla rakentamassa.

Tohokun yliopisto, jossa opiskelin, yllätti minut myös positiivisesti. Japanin tasollakin laajasti tunnettu ja hyvämaineinen yliopisto tarjosi todella paljon tukea ja erinomaiset puitteet vaihto-opiskelijoille. Jo mainittujen henkilökohtaisten tuutorien lisäksi myös henkilökunta oli todella avuliasta Japaniin pääsemiseen liittyvän paperisodan selvittelyssä ja hoiti muun muassa kaupungin kirjoille asettumisen puolestamme. Vaihto-opiskelijoille oli myös kokonaan oma ohjelma, jonka kursseilla noin puolet opiskelijoista oli paikallisia. Ohjelman ympärille oli rakennettu myös verkosto, jonka paikalliset opiskelijat järjestivät meille vaihto-opiskelijoille ja paikallisille yhteistä ohjelmaa, jossa pystyimme tutustumaan ja viettämään aikaa yhdessä. Tämä verkosto teki yliopistoon tulosta todella helppoa ja olon tervetulleeksi.

Kulttuurin opiskelu johdatti mitä kiinnostavimpiin paikkoihin. Kuvassa valmistetaan Tohokun alueelta (jonka osa myös Sendai on) kotoisin olevia kokeshi-nukkeja.

Itse opiskelin vaihdossa tuotantotalouden opintojeni tueksi ja vastapainoksi lähinnä kulttuurin ja kielen kursseja ohjelmassa nimeltään IPLA (International Programme of Liberal Arts). Vaikka olin täysi aloittelija japanin kielessä, pärjäsin mielestäni hyvin, koska kurssit olivat englanniksi ja tarpeeksi moni japanilainen osasi englantia. Opin kuitenkin kurssilla ja japania kaduilla käyttämällä tietynlaisen selviytymisjapanin, jolla pystyin toimimaan japanilaisessa yhteiskunnassa. Otin myös yhden Japanin liiketoimintaan liittyvän kurssin, joka antoi minulle kiinnostavaa näkökulmaa opintoihini. IPLA-ohjelma oli mielestäni erittäin hyvin toteutettu ja sen professorit todella välittivät opiskelijoista. Mielestäni opintoni olivat erittäin hyödyllisiä Japanissa elämisen kannalta, mutta myös tulevaa uraani ja japanilaisten kanssa työskentelyä varten. Japanissa on paljon suuria ja vanhoja yrityksiä, joiden toimintatavoista ja syntyperistä oli mielenkiintoista oppia. Tohokun yliopistossa on myös teknillinen kampus, joten verkostoituminen muiden tekniikan opiskelijoiden kanssa oli myös niin halutessa helppoa, varsinkin erilaisten kerhojen kautta. Moni tekniikan opiskelija oli myös mukana IPLA-ohjelmaa ympäröivän IPLANET-verkoston toiminnassa. Tohokun yliopiston kampukset olivat myös kauniita ja sisälsivät paljon liikuntamahdollisuuksia. Erilaisille kerhoille ja niin kutsutuille ”piireille” oli myös paljon tiloja, joissa pystyi esimerkiksi harrastamaan savenvalamista (kokeilin, mutta en ollut erityisen taitava) tai erilaisia japanilaisia taiteita.

IPLANET-verkoston piknik. Bongaa minut kuvan oikeasta alakulmasta.

Japanissa ollessa matkustelin paljon maan sisällä ja siihen oli esimerkiksi viikonloppuisin tai lomalla hyvin aikaa. Koin, että Japanissa on niin paljon nähtävää, että en lähtenyt muihin maihin, mutta sieltä on helppo myös matkustaa moniin ympäröivin maihin, jos Aasiaa haluaa nähdä laajemmin. Itse matkustin ainakin Akitaan, Hokkaidon saarelle, Kiotoon, Tokioon, Nagoyaan, Osakaan, Fukuokaan ja Hiroshimaan, joista suosittelen kaikkia erittäin lämpimästi. Hokkaidon saarella mieleen jäi Biei-niminen kaunis kylä, jossa oli upea turkoosi järvi, Kiotossa upeat vanhat kadut, joissa saattoi nähdä Geisha-oppilaita kävelemässä ja Tokiossa ihmismäärän loputtomuus sekä erilaisten teemakahviloiden määrä. Matkustin paljon myös yksin ja koin Japanin suhteellisen turvalliseksi paikaksi olla. Kuten sanotaan, matkailu avartaa, ja opin reissuilla tapaamiltani ihmisiltä huimasti Japanin kulttuurista ja sen monipuolisuudesta, mutta myös ongelmista, joita japanilaisessa yhteiskunnassa on. Japanissa on paljon kehittymistä yhdenvertaisuuden saralla, mutta maa on myös kiehtova ja täynnä erilaisuutta.

Auringonlasku Fuji-vuoren huipulta. Yön kiipeäminen kannatti.

Suosittelen ehdottomasti lähtemään vaihtoon oman mukavuusalueensa ulkopuolelle! Kaikkialla selviää ja avuliaita ystäviä tarttuu myös mukaan matkan varrella. Vaihdosta saa varmasti korvaamattomia oppeja ja ystäviä lähti sitten minne tahansa.

Lempiruokani soba-nuudelit. Mitä olisi Japani ilman maailman parasta ruokaa.

-Emilia