Kello soi 6:45 ja raahaudun ylös sängystä kohti kahvinkeitintä. Oi kahvi tuo elämän nektariini olet pian lämpimässä kupissa kädessäni. On synkkä marraskuun aamu ja mutustelen aamupalan kirkasvalolampun äärellä tuijottaen lamppuun, kunnes tunnen verkkokalvojeni palavan puhki. Jos tällä ei piristy ei sitten millään. Kuten ehkä huomaat, aamut eivät ole virkeintä aikaani.
Kahdeksan aikaan saavun Accenturen toimistolle Ruoholahteen. Meillä on firmassa konsepti ”Office friday”, jolloin työntekijämme tulevat Accenturen toimistolle tekemään töitä. Normaalisti teemme asiakkaidemme luona töitä, mutta perjantait on pyhitetty sille, että tiimimme kokoontuvat saman katon alle. Perjantaisin saamme nähdä työkavereita, joita emme ehkä muuten näkisi moneen kuukauteen. Toimistoperjantai alkaa useimpina viikkoina aamupalakokouksella. Mutustelemme tyytyväisinä (tällä kertaa erityisen herkullista) aamupalaa samaan aikaan, kun kokoustamme yksikkömme ajankohtaisista asioista. Tarkkaavainen lukija on saattanut huomata, että tämähän oli jo toinen aamupala minulle. Saatoin aamulla unohtaa, että toimistolla odottaa ruokafiesta ja siksi tänä aamuna tuli oikein kunnon ruokaöveri. Ilmaisesta ruoasta ei kieltäydytä…
Kokouksen jälkeen siirryn avokonttorissa vapaalle työpisteelle ja avaan tietokoneeni. Tämän hetkisessä projektissa tittelini on sovelluskehittäjä, rakennan asiakkaalle potilastietojärjestelmää. Ennakkoluuloja rikkoakseni haluan sanoa, en osaa koodata pätkääkään. Jos joku kysyy, mitä kieliä osaan, vastaan suomi, englanti ja melko heikko ruotsi. Järjestelmiä on mahdollista rakentaa, vaikka ei osaakaan koodata. Minulla on jonossa muutama rakennustehtävä eli ”buildi”, joista olen laittanut edellisenä päivänä tarkennuspyyntöjä määrittelijälle. Olin saanut hieman epäselvän kuvauksen siitä, mitä halutaan rakennettavan ja nyt yritän selvittää, mitä tarkalleen halutaan ja kenelle. Tämä työ on jatkuvaa ymmärryksen luomista. Me, jotka rakennamme järjestelmää emme välttämättä ymmärrä yhtään, mitä asiakkaan edustaja haluaa ja asiakkaan edustaja ei ymmärrä yhtään, mitä me järjestelmän rakentajat selitämme heille. Hyvät vuorovaikutustaidot ovat kultaa tällä alalla. Päivä menee muutamien sähköpostien lähettelyssä, pyytelen tasaiseen tahtiin apua työkavereiltani, milloin minkäkin asian tiimoilta, rakentelen järjestelmää ja testailen, toimiiko tekeleeni. Välillä tekeleeni toimii ja välillä se menee rikki ja rikkoo pari muutakin juttua mukanaan. Sitten ei muuta kuin korjailemaan, tämän takia tuotoksia testataan kovalla kädellä! Puoli 12 maissa lähdemme porukalla lounastamaan viereiseen ruokalaan. Koska on perjantai, lounas harvemmin pyörii työasioiden ympärillä, vaan läppä lentää ja porukkaa naurattaa. Lounastelun jälkeen palaan toimistolle ja järjestelmän rakentelu jatkuu. Rakenna, törmää ongelmaan, huhuile kavereilta apua, saa apua, rakentele järjestelmää… Kolmelta meillä on tiimikokous, jossa käydään projektin ajankohtaisia asioita läpi. Hieman neljän jälkeen lähden suuntaamaan askeleeni kotiin. Taas yksi työviikko pulkassa! Käperryn sohvalle peiton alle, tuijottelen Netflixiä, lueskelen kirjaa ja juon limua.
– Nelli Accenturelta
Kaikki tekstissä esitetyt mielipiteet ja ajatukset ovat Nellin omia, eivätkä edusta Accenturen yleistä kantaa.
