Ala-asteella olisin voinut vaikka vannoa, ja varmaan vannoinkin, että musta tulee isona liikunnan opettaja. Yläasteella unelma-ammattini oli lääkäri, mutta lukiossa taas tulevaisuuden haaveisiin kuului vuorotellen politiikan tutkimus sekä liikuntatieteet. Ylioppilaskeväänä kävin liikunnan yhteiskuntatieteiden pääsykokeissa todetakseni, että ehkä jokin muu ala onkin mua varten. Vietin välivuotta töissä, hain Lontooseen opiskelemaan taloutta, politiikkaa ja kansainvälisiä suhteita, pääsin sisään ja otin jo opiskelupaikan vastaan innoissani. Jostain syystä olin kuitenkin hakenut yhteishaussa ammattikorkeakouluun opiskelemaan talotekniikkaa, pääsin todistusvalinnalla sisään ja lopulta päädyin perumaan Lontoon opiskelupaikan. Kesän lopussa muutin Tampereelle ja vaikka musta ei ikinä pitänyt tulla insinööriä, se musta oli kuitenkin tulossa.
Olin lukiossa lukenut pitkän matikan ja fysiikan kursseja niin paljon, kuin niitä oli tarjolla, mutta tekniikan ala ei ikinä tuntunut houkuttelevalta. Ehkä se, etten halunnut insinööriksi, johtui insinöörivanhemmistani, mutta samalla juuri se sai minut lopulta hakeutumaan tekniikan alalle. Opinnot tuntuivat mieluisilta ja ne sujuivat hyvin. Aika pian opintojen alettua kuitenkin huomasin, että kerta toisensa jälkeen löydän itseni tutkimasta muita tekniikan aloja, mitä Tampereella voisi opiskella. Olin ihastunut kaupunkiin jo niin, etten halunnut muuttaa enää muualle. Olin jouluun mennessä ehtinyt selata Tampereen yliopiston opinto-oppaan sen verran monta kertaa läpi, että kurssitarjonta pyöri päässä ympäri vuorokauden. Mietin pitkään voinko taas muuttaa tulevaisuuden suunnitelmia, olihan ajatukseni opinnoista muuttunut vähän väliä ja kiinnostus tuntui lopahtavan herkästi. Lopulta kuitenkin keväällä uskaltauduin jälleen avaamaan opintopolun ja hain Tampereen yliopistoon opiskelemaan sähkötekniikkaa.
Nyt opiskelen sähkötekniikkaa kolmatta vuotta ja olen käynyt kursseja, jotka sai mut alunperinkin innostumaan sähkötekniikasta sekä myös sellaisia, joita en olisi uskonut käyväni ikinä. Lukiossa muistan inhonneeni fysiikan kursseista niitä, joissa käsiteltiin sähköä ja matikassa tylsintä oli integraalilaskenta. Yliopistossa olen kuitenkin oppinut sen, että matikan kaavat ja fysiikan lait ovat työkaluja tekniikan alan tehtävissä, mutta koulutukseni ei tarvitse olla pelkästään niitä. Diplomi-insinöörit eivät ole yhdestä muotista tehtyjä, vaan tekniikan alan ammattilaisia tarvitaan monipuolisissa tehtävissä ja se onkin inspiroinut mua etsimään laajasta opintotarjonnasta itselleni ne sopivimmat kurssit. Mielenkiintoisia kursseja olen löytänyt niin uusiutuvien energiateknologioiden, energiatekniikan kuin teollisuustalouden aihealueilta.
Mulle tekniikan alan opinnot eivät ikinä ollut itsestäänselvyys. Jotenkin vain päädyin alalle ja huomasin viihtyväni. Kiinnostavimpia oppiaineita lukiossa olivat kuitenkin yhteiskuntatiede ja uskonto. Muistan tutkineeni maailman uskontoja yömyöhään, mutta jostain syystä fysiikan lait eivät herättäneet samanlaista intoa. Ei siis ole kovin vaarallista, jos haaveet vaihtuvat useaan otteeseen tai ei ole selvää ajatusta, mitä haluaisi sitten isona tehdä. Vaikka mun opiskelupaikka ei osunutkaan kerralla nappiin, se sai mut ajattelemaan monipuolisemmin tekniikan alan mahdollisuuksia ja johdatti mut lopulta mutkien kautta mielenkiintoisten ja kivojen opintojen pariin.
-Kaisa
Bannerikuva: Elli Horelli
