Moikka,
Olen Annimari, 4. vuoden automaatiotekniikan opiskelija Tampereen teknilliseltä yliopistolta. Aivan tavallisena päivänä kampuksella sain sähköpostiini viestin, jossa haetaan automaatio-opiskelijaa Society of Women Engineers (SWE) –konferenssiin Austiniin. Society of Women Engineers on järjestö, joka tukee ja kannustaa naisinsinöörejä työurillaan. Tämän vuoden pääkonferenssi Austinissa oli keräämässä yhteen jopa 14 000 osallistujaa. En ollut ikinä käynyt Amerikassa ja matka yhdistettynä SWE–konferenssiin houkutti. Pienen pohdinnan sekä kavereideni kannustuksen jälkeen, lähetin hakemuksen ja viikon kuluttua kuulin pääseväni mukaan. Yhtäkkiä olin lähdössä alle kuukauden päästä 8000 km päähän konferenssiin.
Matkan järjesti metsäkoneita tekevä John Deere, joka on vahvasti mukana SWE:n toiminnassa SWE:n sponsoroinnin sekä työntekijöidensä osallistumisen kautta. Moni John Deeren työntekijä on tapahtumissa käymisen lisäksi järjestämässä SWE–konferensseja eri puolilla maailmaa ja palkittu SWE–toiminnan kehittämisestä. Tänä vuonna myös Tampereen John Deere lähetti automaatioasiantuntijansa Satu Arran vuoden pääkonferenssiin Austiniin. Lisäksi he sponsoroivat yhden automaatio-opiskelijan mukaan samalle matkalle ja minä valikoidun täksi opiskelijaksi. Tarkoituksenamme oli Satun kanssa selvittää, voisimmeko tuoda naisinsinöörejä tukevaa SWE-toimintaa Tampereelle, mahdollisesti myös TTY:lle.
Texasissa konferenssissa vastassa oli lähes 70 John Deeren työntekijää. Kolme päivää kestävän konferenssin aikana kuuntelimme vaikuttavia puhujia, osallistuimme workshopeihin ja tutustuimme Austiniin. Pienenä automaatiomainoksena paneelikeskustelu, josta itse innostuin. Puhujat kertoivat, mikä on ollut heidän ”moonshot” eli intohimo ja motivaation lähde töidensä takana. Niitä olivat olleet 5G:n käytön avulla entistä älykkäämpi datan hyödyntäminen itseohjautuvissa autoissa, suuren datamäärän automaattinen muuttaminen hyödylliseksi tiivistetyksi informaatioksi sekä varaosien 3D–printtaaminen juuri siellä, missä niitä tarvitaan. Jokainen moonshot yhdistyi lopulta automaatioon, ja oli hienoa kuulla, miten myös nämä ammattilaiset näkivät automaation tulevaisuuden alana.
Tätä paneelikeskustelua ja ylipäätään konferenssin puhujia yhdistivät mahtavat puhujan taidot. Amerikkalaisilla oli oma tyylinsä hehkuttaa asioita ja vedota ihmisten tunteisiin. Yleinen esiintymistyyli erosi yllättävän paljon suomalaisesta kulttuurista ja näihin eroihin oli mielenkiintoista tutustua. Erilaisten kulttuurien kohtaaminen sekä ymmärtäminen tulevat varmasti olemaan jatkossakin merkittävästi esillä diplomi-insinöörin opinnoissa ja töissä.
Amerikkalaisten lisäksi konferenssissa tapasi ihmisiä eri puolilta maailmaa. Nigerialaisten naisinsinöörien tapaaminen muistutti, kuinka hyvät lähtökohdat Suomessa on lähteä mille vaan urapolulle sukupuolesta riippumatta. Nämä naiset kertoivat, etteivät tytöt edes saa opiskella insinööreiksi kaikkialla Afrikassa. Osa vanhemmista ei taas uskaltanut lähettää lapsiaan kouluun alueille, joilla oli tapahtunut pommituksia. Näistä naisista näki kuitenkin palon parantaa asioita ja taistella oikeuksiensa puolesta.
Kaikkiin näihin ihmisiin ja eri maiden järjestöihin tutustumisen jälkeen päätimme Satun kanssa, että Suomeen kannattaa perustaa oma SWE–alajärjestö. Tarkoituksena on koota yhteen teknisillä aloilla opiskelevia ja työskenteleviä ihmisiä, jotka tahtovat tukea naisia tekniikan alalla, verkostoitua ja osallistua SWE:n tapahtumiin. Tällä hetkellä selvitämme, miten alajärjestö perustetaan, mistä löydämme jäseniä ja mitkä yritykset tukisivat toimintaa. Toivottavasti nähdään jatkossa tekniikan ja Suomen SWE:n parissa!
<3 Annimari
p.s. Jos kiinnostuit Suomen SWE:n toiminnasta, ota yhteyttä!
