Tätä kirjoittaessani on viidestoista etätyöviikko menossa, eikä tunnu missään! Tai tällä hetkellä ei tunnu missään, mutta onhan tässä ollut totuttelemista. Etätöistä on kuitenkin tullut ”uusi normaali” suhteellisen helposti, ja kerron tässä blogitekstissä mitkä asiat ovat helpottaneet minun etätyöskentelyäni ja -opiskeluani töiden ohella. Ettei tulisi liian ruusuinen kuva, kerron myös haasteista ja vaikeuksista, ja miten niitä on taklattu.
Jo ennen poikkeusaikoja meillä Solitalla oli useimmissa palaverikutsuissa mukana Teams-linkki, koska usein joku osallistujista on joko kotona, autossa, junassa tai toisella toimistolla. Etäyhteydet ja videopalaverit olivat siis jo valmiiksi melko tuttuja kaikille. Uutta oli lähinnä se, että nyt jokainen liittyi omalta koneeltaan kokoukseen, eikä toimiston palaverihuoneista. Luulen, että kun päästään takaisin toimistoarkeen, palavereissa osataan huomioida paremmin myös etäyhteyden päässä olevat kollegat, jotka aiemmin ovat helposti unohtuneet taustalle kuunteluoppilaiksi. Etäyhteyden takaa on paljon hankalampaa sanoa sanottavansa johonkin väliin kuin samassa tilassa ollessa, jolloin pystyy huomioimaan toisten eleet ja ilmeet reaaliajassa. Kun avaat suusi etäpalaverissa, aina joku muu sattuu aloittamaan asiansa juuri yhtä aikaa. Kiusallisia tilanteita syntyy myös, kun sanot jotain mielestäsi hauskaa, mutta kukaan ei reagoi mitenkään. Luultavasti kaikilla on vain mikit mutella, eikä niitä jakseta laittaa päälle yhtä hihitystä tai hörähdystä varten. Onneksi kaikki tiimin jäsenet olivat tuttuja jo ajalta ennen eristystä, ja mukavan porukan kanssa etätyöskentelykin on sujunut rennosti. Kannattaa siis järjestää aikaa porukan tutustumiselle edes videoyhteyden kautta, jos aloitetaan uutta projektia tai vaikkapa ryhmätyötä.
Kun etätyöt alkoivat maaliskuun puolessavälissä, meillä oli mahdollisuus saada toimistolta näyttöjä ja työtuoleja kotiin ergonomiaa parantamaan. Huomasin itsekin, että kotityöpisteen laittaminen kuntoon ja kivan näköiseksi vaikutti positiivisesti työtehoon. Edelleenkin ergonomia voisi olla parempi, mutta sähköpöytään investoiminen ei houkuta varsinkaan, kun se ei sopisi edes sisustukseen! Koitan kompensoida sen puutetta nousemalla säännöllisesti ylös koneen äärestä, ja saatan vaikka kastella kukkia samalla kun kuuntelen palaveria, jossa ei tarvitse itse olla paljon äänessä. Tiedän, että työpäivän rutiininomainen tauottaminen olisi järkevää, mutta olen jotenkin ajautunut tekemään epäsäännöllisiä kävelylenkkejä tai pyykkäyshetkiä kesken päivän. Yleensä siinä vaiheessa, kun keskittyminen herpaantuu, tulee tehtyä vastapainoksi jotain muuta kuin töitä. Pidän tunneista kirjaa ihan perinteisessä tekstitiedostossa merkkaamalla ylös ajat, milloin istun koneelle ja nousen siitä pidemmäksi aikaa pois. Käsin kirjaaminen selvästi auttaa minua pitämään erillään työn ja vapaa-ajan, vaikka tarjolla olisi kätevämpiäkin työajan seurantasovelluksia.
Olen onnistunut erityisen hyvin yhden rutiinin ylläpitämisessä: Avaan joka aamu koneen suunnilleen samaan aikaan, eli kahdeksalta. Päiväni ovat muuten olleet melko rikkonaisia, koska töiden lisäksi ne ovat sisältäneet esimerkiksi etäluentoja ja tyttären etäkoulun pitämistä. Luennoille siirtymiseen kului yleensä noin puoli minuuttia, eli sen verran kuin kestää avata opiskeluläppäri. Se oli monesti vähän liian nopeaa, aivot prosessoivat vielä työasioita, kun olisi pitänyt siirtyä opiskelumoodiin. Ala-asteen matikantehtäviä neuvoessa ajatus pääsi karkaamaan pois SQL-lausekkeesta, jota olin kirjoittamassa työkoneella, ja koodin logiikka piti sisäistää aina uudestaan. Nyt kun opiskelut ja koulut ovat kesälomalla, on keskittyminen ja sitä kautta myös työteho paljon parempi.
Tämä tilanne on ollut kaikille sama, ja tuntuukin että ymmärrystä ja tsemppausta on saanut monelta taholta oman jaksamisen tueksi. Projektitiimissä jokainen on voinut avoimesti kertoa, jos on ollut rankka viikko. Oman kotitiimini People Lead on soitellut säännöllisesti ja kysynyt kuulumisia. Keskusteluissa on noussut monesti esiin se, että omaa jaksamistaan ei tarvitse venyttää äärimmilleen poikkeustilanteessakaan. Olen oppinut kuuntelemaan omaa oloa entistä paremmin ja ennakoimaan levon ja rauhoittumisen tarvetta, joka on kaikille yksilöllinen. Koitan myös välttää vertailua muiden tilanteeseen, sillä jokaisella on omat haasteensa, omat toimivat rutiininsa ja keinonsa selviytyä ja jopa löytää hyvät puolet uudesta tilanteesta!
Venlan vinkit etäilyyn:
- Kehitä ihan omat rutiinisi. Joku joogaa aamulla, toiselle sopii avata kone peiton alta. Pidä kuitenkin selkeästi erillään työ/opiskelu ja vapaa-aika.
- Älä jää yksin jumiin työ-/opiskelutehtävän kanssa. Laita viestiä yhteiselle kanavalle, varaa palaveri kollegan/opiskelukaverin kanssa, perusta opintopiiri.
- Pitäkää tapaamisia, joissa ei puhuta työ-/opiskeluasioista, vaan jutellaan päivän kuulumiset läpi. Kuuluuhan lähityöpäiväänkin sosiaalisia kahvitaukoja!
- Pistä etätyöpiste kuntoon: Ergonomia mahdollisimman hyväksi, vaikkapa viherkasvi ja pari valokuvaa piristämään 😊
Solita on suomalainen teknologia-, data- ja designyritys. Vuonna 1996 perustettu Solita työllistää noin 1000 strategisen konsultoinnin, palvelumuotoilun, ohjelmistokehityksen, analytiikan, pilvipalvelujen ja integraation erikoisosaajaa Suomessa, Ruotsissa, Tanskassa, Virossa, Belgiassa ja Saksassa. Kirjoittaja aloitti uransa Data Akatemian kautta, joka on Solitan perehdytysohjelma opintojen loppupuolella oleville tai alaa vaihtaville. Ohjelman kautta saa vakituisen työsuhteen lisäksi hyvät eväät data-ammattilaisen arkeen, ja Venlakin on jo yli vuoden verran rakentanut tietovarastoja ja dataputkia eri asiakkuuksissa. Seuraavan Data Akatemian haku alkaa 3.8.2020! https://www.solita.fi/akatemia/
