Nimeni on Tiia.
Aloitin opiskeluni vuonna 2009 ja aloitin automaatiotekniikalla, ja peruskurssien jälkeen vaihdoin 2010 alkaen tietojohtamiselle. Pääaineena oli tuote- ja prosessitiedon hallinta.
Opiskeluaikana parasta oli kaikki paitsi opiskelu 😀 yhteisö, verkosto, harjoitustyöt missä pääsi tutkimaan “oikeita” tapauksia, ryhmissä tehtävät projektityöt, vastuutehtävät missä pääsi pyörittämään esim. ainejärjestöjen toimintaa.
Opiskeluajan suurin oppi oli että panostaa niihin asioihin (esim. kursseihin) mitkä itseä kiinnostaa, ja tehdä tylsät/vaikeat tehtävät porukalla. Lopputuloksen ei tarvi olla täydellistä, sen sijaan voi tähdätä “riittävän hyvään”.
Valmistumisen jälkeen työskentelin aluksi konsulttina konsulttitalossa – monet sanoivat että “vuosi konsulttina vastaa viittä vuotta talon sisäisissä tehtävissä”, ja niin se ehkä olikin, koska burnoutti siitä tuli. Tärkein oppi siitä vaiheesta: ei ole kiire mihinkään, eikä kaikkea tarvi saavuttaa heti, tai oikeastaan ikinä. On ihan ok tehdä vaan töitä, ja jatkaa sen selvittämistä itselleen mikä on merkityksellistä ja mitä halua tehdä “isona”. On hyvä oppia tiedostamaan ja vetämään omat rajat. Jos yritys ei tue niistä kiinni pitämistä, se ei todennäköisesti pidemmän päälle ole kestävä työpaikka oman hyvinvoinnin kannalta.
Nykyään työskentelen itseasiassa taas konsulttina, mutta hyvin erilaisissa tehtävissä ja yrityksessä kuin aiemmin. Työskentelen intranet-työkalua tekevällä yrityksellä ja autan meidän asiakkaita meidän oman tuotteen käyttöönotoissa (eli käytännössä konsultoin tuotteeseen, muutostenhallintaan ja projektinhallintaan liittyvissä asioissa heidän IT-projektissa). Nykyään minulle tärkeää työelämässä on mm. joustavuus, yrityksen kulttuuri ja arvot, työn merkityksellisyys ja työkaverit. Pyrin pitämään tasapainossa sen, että saan aikaan sopivan määrän arvoa tuottavaa työtä, samalla kun huolehdin omasta palautumisestani ja jaksamisesta työn ulkopuolella.
Urallani siistein juttu on ollut kun edellisellä työnantajalla kehitin sisäisten työkalujen kenttää (esim. laskutusautomaatio, myyntijärjestelmä, raportointi) siten että työkalut ja niitä ympäröivät prosessit skaalautuivat yrityksen kasvun mukana ilman suurempia kipuiluja. Työn vaikutuksia oli vaikea nähdä lyhyellä tähtäimellä, mutta jälkeenpäin katsottuna tapahtunut muutos oli iso ja vaati monen sidosryhmän yhteistyön koordinointia.
Haastavinta urallani on ollut ihmisten johtaminen. Kun huomaa tehneensä jotain hyvin ihmistyössä, se on palkitsevaa, mutta se ei ole asia joka tulee luonnostaan kaikille, eikä sitä myöskään tarvitse pakottaa. Alkuni esimiehenä oli todella haastava, pitkälti koska tukea ja tietoa ei juurikaan ollut. Myöhemmin pääsin osallistumaan erilaisiin henkilökohtaisiin ja ryhmävalmennuksiin, joissa pääsi kysymään ja oppimaan erilaisia toimintamalleja. Mielenkiinto psykologiaan ja ihmisten toimintatapoihin (etenkin omiin) auttaa pärjäämään ja menestymään esimiestehtävissä.
Jos voisin antaa vinkin yliopiston vasta-aloittaneelle itselleni, se kuuluisi näin: “Tutustu erilaisiin työnkuviin esim. LinkedInin avulla. Kun löytyy mielenkiintoisia tehtäviä, tutustu myös konkreettisesti minkälaista osaamista niihin tarvitaan, ja miten voit hankkia sitä opintojen aikana. Sitten opettele myös kertomaan osaamisestasi – tietenkään opiskeluvaiheessa ei ole paljoa konkreettista kokemusta esim. monista työkaluista, mutta teoreettinen ymmärtäminen ja kyky oppia uutta on tärkeää siinä vaiheessa kun pääsee oikeasti käsiksi töihin. Kannattaa myös ensimmäisissä työpaikoissa pyrkiä tutustumaan työkaluihin ja menetelmiin, jotka tukevat asioita mitä haluat tulevaisuudessa tehdä. Jos mahdollista, kannattaa etsiä harjoittelupaikkoja jotka vaativat mahdollisimman spesifiä osaamista – on helpompi myöhemmin siirtyä asiantuntijasta generalistiksi kuin toisinpäin. On hyvä muistaa, että urakehityksen ei myöskään tarvi olla jatkuvasti “ylöspäin” tähtäävää, vaan työtehtävät voivat hyvin vaihdella eri osa-alueiden asiantuntijuudessa.”
Olen opiskelujani vastaavassa työssä: Kyllä.
Työssäni on ollut hyötyä opinnoista ylipäätään – tietojohtaminen on aika laaja ja yleinen ala, mutta nimenomaan kokonaisuuksien hahmottaminen ja yksityiskohtien linkittäminen niihin on ollut iso osa työtä. Olen myös jatkuvasti toiminut liiketoiminnan ja teknisten tiimien rajapinnassa, eli riittävä ymmärrys miten molemmat toimivat on ollut hyödyllistä – tosin esim. tietotekninen osaaminen on enemmän itse opittua/hankittua kokemusten kautta kuin koulussa opiskeltua.
Terkuin, Tiia
