Mitä jos voisit yhdistää tulevaisuuden työhösi esimerkiksi omat lapsuuden lempparileikit? Aika siistiä, eikö? Oman unelmansa pääsi toteuttamaan LEGO-intoilija Marjo Mansén Reaktorilla, jossa työpaikallakin voi joskus päästä leikkimään.
Reaktorin ja LEGO:n tekemä koodikoulu oli Helsinki-Vantaan lentokentällä toteutettu projekti, jossa lapset pääsivät opettelemaan koodaamisen perusteita leikin kautta. Koodikoulu oli yhdistetty LEGO:n Boost-robottiin, jonka ajateltiin tekevän koodikoulusta perinteistä mielenkiintoisemman, koska siihen pystyttiin yhdistämään lattialla liikkuva robotti. Marjo kehitteli tiiminsä kanssa sovelluksen, jolla kyseisiä robotteja pystyi ohjaamaan. Tarinaan niitä kuului kaksi, joista toinen meni lennolle suorittaen samalla erilaisia tehtäviä ja toinen mahdollisti nämä tehtävät. Kyseinen koodikoulu oli kaikkien osapuolien mielestä menestys.
Mistä idea sitten lähti?
Reaktor oli jo aiemmin kehitellyt koodikouluja omien työntekijöidensä lapsille, josta koulut levisivät myös muualle. Nykyään niihin on osallistunut satoja lapsia ympäri maailman. Kouluissa jo 4-vuotiaille lapsille opetetaan koodausta. Osuvien kontaktien kautta LEGO saatiin innostumaan yhteistyöstä Reaktorin kanssa ja ajatus yhteisestä koodikoulusta syntyi. Marjo oli itse leikkinyt pienestä pitäen LEGOilla, jonka vuoksi projekti oli erityisen innostava sekä mielenkiintoinen. Projektissa Marjon työnkuvaan kuului tarinan suunnittelu, konsepti ja käyttöliittymä.
Marjo Mansén on Taideteollisesta korkeakoulusta (TAIK:sta) valmistunut teollinen muotoilija. Nykyään hän työskentelee Reaktorilla digipalvelukonsulttina. TAIK oli ollut Marjon pitkäaikainen haave, mutta koska sinne pääsy tuntui haastavalta, opiskeli Marjo ensin kauppaopistossa rahoitusmerkonomiksi ja työskenteli sen jälkeen monissa erilaisissa työpaikoissa ennen teolliseksi muotoilijaksi hakeutumista. Lukiossa Marjo oli kiinnostunut esimerkiksi kielistä, kuvaamataidosta ja psykologiasta. Kyseisiä aineista ei välttämättä ensimmäisenä liittäisi hänen nykyiseen työnkuvaansa, mutta tarkemmin ajateltuna niistä kaikista on varmasti ollut hyötyä. Lapsena hänellä oli käsitys siitä, ettei hän osaa matematiikkaa ja pärjäsikin lukion lyhyessä matematiikassa suhteellisen huonosti. Käännekohta tapahtui eräällä kurssilla, kun Marjo päätti tehdä kokeilun, pärjäisikö paremmin, jos yrittäisi panostaa kurssiin kunnolla. Tällöin hän huomasi, että asenne ratkaisee ja olikin oikeasti ihan hyvä matematiikassa!
Vaikka Marjon koulutus valmisti häntä enemmänkin teollisuuden palvelukseen, päätti hän hakea avoinna olevaa suunnittelijan paikkaa enemmän IT-alaan keskittyvältä Reaktorilta. Työn kuvaus oli niin mielenkiintoinen, että huolimatta IT-alan kokemuksen puutteesta Marjo uskalsi hakea. Valmistuttuaan huolellisesti ja mentyään haastatteluun, Marjo sai paikan laajan asiakastuntemuksensa ja asenteensa ansiosta. Alku Reaktorilla oli hieman hankala muun muassa koodauskielimuurin takia, mutta Marjo sai nopeasti työnkuvasta kiinni ja nykyään hän toimiikin myös eräänlaisena tulkkina ohjelmistopuolen ja asiakkaiden välillä. Teknillisellä alalla tarvitaankin monenlaisia osaajia.
Reaktorilla parasta on Marjon mielestä työkaverit. Työyhteisön innostunut ilmapiiri tarttuu helposti ja projekteja on mukava tehdä, sillä kaikki tekevät aina oman osansa ja usein vielä vähän enemmän. Projekteissa onkin Marjon mielestä sopivasti vapautta sekä vastuuta, sillä tiimi päättää itse kaiken mitä asiakkuudessa tehdään.
Lukiolaiselle Marjon viesti on, että uskalla kokeilla rohkeasti erilaisia asioita ja kuuntele itseäsi välittämättä siitä, mitä muut ajattelevat. Aina kannattaa uskoa itseensä, ja jos jokin tuntuu hyvältä ja tekee sinut onnelliseksi, tee sitä. Kaikesta voi tehdä itselleen ammatin tai vähintään liittää työhönsä. Kannattaa panostaa siihen mikä kiinnostaa ja innostaa. Jokaiselle löytyy oma paikkansa!
