Kuka oot? Kerro lyhyesti itsestäsi.
Mä olen Rosa, täytin juuri 26 vuotta. Opiskelen nyt 2. vuotta ympäristötekniikkaa, ja on opintoihin tarttunut vähän ympäristöoikeutta ja biokemiaakin. Käyn opintojen ohella keikkatöissä kaupassa, ja harrastan koripalloa ja kuntosalia.
Mitä oot opiskellu aikaisemmin? Miten päädyit opiskelemaan kyseistä alaa?
Lukiossa en yhtään tiennyt, mitä haluan tehdä. Opiskelin kuitenkin pitkää matikkaa, kemiaa sekä 7 kurssin verran fysiikkaa. Luin näitä aineita hieman ”just-in-case”, kun lukion jälkeinen suunta ei ollut selvä.
Lukiossa ja aikaisemmin peruskoulussa minua kiinnostivat ympäristön ongelmat, ja artikkelit esimerkiksi valtamerien muovilaatoista suututtivat. Näistä tuli fiilis, että haluan pelastaa maailman. En ollut kuullut ympäristötieteistä alana aikaisemmin, mutta kirjoitin vain Opintopolkuun ”ympäristö”, josta ensimmäisenä esiin pomppasi ”ympäristötieteet”. Kun kerroin vanhemmilleni, että aion hakea opiskelemaan ympäristötieteitä, äitini ehdotti ympäristötekniikkaa. Kuitenkin silloin tietämykseni alasta oli vielä kovin pintapuolista, ja totesinkin äidilleni alan olevan ”vain” vesi- ja jätehuoltoa. (Toimituksen huomio: ympäristötekniikka on paljon muutakin, kuin vesi- ja jätehuoltoa!) Päädyin opiskelemaan ympäristötieteitä ensimmäiseen vaihtoehtooni Kuopioon. Samassa haussa hain myös Helsinkiin ympäristötieteisiin sekä biologian koulutusohjelmiin.
Ympäristötieteiden opintoihin kuului paljon labroja, kuten surviaissääsken toukkien laskemista ja veden rautapitoisuuden mittaamista. Myös ympäristötekniikan puolella on jonkin verran laboratoriotöitä, ja niitä pystyy ottamaan enemmän valinnaisina opintoina.
Ympäristötieteiden opiskelussa on paljon samaa kuin biologiassa, mutta ympäristötieteissä keskitytään laajemmin eri luonnontieteisiin. Kuopion yliopistossa painotuksena oli paljon ympäristöterveyteen liittyviä asioita, esimerkiksi se, miten luonto vaikuttaa ihmisiin. Tätä käytiin esimerkiksi kemikaaleihin, säteilyyn ja toksikologiaan liittyvillä kursseilla. Nämä erosivatkin sitten jo paljon pelkän biologian opiskelemisesta. Ympäristötieteiden opinnoissa ei ollut läheskään niin paljon matematiikkaa, fysiikkaa ja kemiaa, kuin diplomi-insinööriopinnoissa. Kuopiossa kävin 1 matematiikan, 2 fysiikan ja 1 kemian kurssin pakollisina opintoina. Kemiaan kuului luonnollisesti myös laboratoriotyökurssi.
Kuopiossa ympäristötieteissä voi suuntautua joko ympäristömuutoksen biologiaan tai ympäristöterveyteen ja teknologiaan. Vähän kuin vahingossa ajauduin ympäristöterveys ja teknologia -puolelle. Gradun tein aiheesta Puulajin vaikutus pienpolton päästöihin, joka toteutettiin konttiin rakennetussa saunassa. Käytännössä siis poltin puita saunan kamiinassa, josta mittauslaitteisto keräsi näytteitä, ja näitä näytteitä analysoin gradussani.
Graduni mittausjärjestelyt ja mittaamiseen rakennettu sauna. Tampereen yliopistossa taas on aerosolifysiikkaan keskittyvä tutkimusyksikkö, jossa keskitytään liikenteen päästöihin.
Mitä opiskelet nyt? Minkälaisia opinnot ovat?
Nykyään opiskelen ympäristötekniikkaa Tampereen yliopistossa eli ympäristöaiheella jatketaan, mutta eri näkökulmasta. Vuosikurssi tulikin jo tuossa aikaisemmin, eli toista vuotta mennään. Kuitenkin opintoni ovat edenneet normaalia vauhdikkaammin aikaisemman tutkinnon takia. Olenkin saanut jo kandidaatintyön valmiiksi, mutta itse kanditutkinnosta puuttuu vielä muutama kurssi. Ympäristötekniikan osa-alueista itseäni kiinnostaa eniten ilmansuojelu, mutta myös vesistöihin ja pilaantuneisiin maihin liittyvät asiat ovat mielenkiintoisia. Olen myös kiinnostunut kunnostukseen liittyvistä jutuista.
Tekniikan opinnoissa on aika paljon laskuja ja niissä on paljonhaastetta. Haasteet kuitenkin pitävät mielen virkeänä. Tampereen yliopistossa ympäristötekniikassa opiskellaan monipuolisesti erilaisia juttuja, ja opinnot pystyy suuntaamaan aika hyvin niihin asioihin, mitkä itseä kiinnostaa.
Ensimmäisen vuoden matematiikka, fysiikka ja kemia painotteiset perusopinnot olivat aluksi hieman shokki, kun niiden eteen piti tehdä aika paljon hommia. (Toimituksen huomio: Tampereen yliopistossa diplomi-insinööriopintojen ensimmäinen vuosi on lähes kokonaan matematiikkaa, fysiikkaa ja kemiaa.) Tämä meinasi vähän lannistaa, kun ei tiennyt pärjääkö, tai onko haukannut liian ison palan. Aikaisempiin opintoihin nähden näillä peruskursseilla sai nähdä opintojen eteen enemmän vaivaa, mutta kun niistä pääsi yli, niin opinnot ovat olleet mielekkäitä.
Punaiset haalarit vaihtuivat opintojen myötä metsänvihreisiin haalareihin ja päähänkin löytyi teekkarilakki.
Alempi kuva: Veera Hursti
Miten päädyit tekemään toisen tutkinnon? Miksi juuri tekniikan tutkinnon?
Ympäristötieteissä oli itselle se ongelma, ettei ympäristöterveys juurikaan kiinnostanut. Minua kiinnosti laajasti sellaiset aihealueet, mihin ei keskitytty ympäristötieteissä, ainakaan Kuopiossa. Jo toisen vuoden jälkeen tuli halu hakea muualle ja pitkään puntaroin ihan insinööriopintoja ammattikorkeakoulun puolella. Kuitenkin omien tutkimuksien jälkeen päädyin hakemaan DI-tutkintoon valmistumisen jälkeen. Opinnoissa halusin jatkaa ympäristöteemaa, jolloin ympäristötekniikka tuntui loogiselta jatkumolta. Vanhan tutkinnon pohjalta ei tuntunut, että olisin voinut olla niiden aiheiden asiantuntija ja halusin laajentaa omaa osaamistani. Olin myös huolissani työllistymisestä. Kuopiossa alumnit kertoivat uratarinoita, ja useat kertoivat olleensa pitkään työttömänä ennen työpaikan tai tohtoripaikan saamista. Kuulin myös tarinoita työelämässä siitä, kuinka diplomi-insinöörit veivät ”muiden” työt.
Miten tekniikan alan opinnot eroavat sun aikaisemman koulutuksen opinnoista?
Aiempi tutkinto oli paljon teoriapainotteisempi ja siellä keskityttiin enemmän teoriaan ja kokonaisuuksien ymmärtämiseen. Opinnoissa saattoi olla jonkin verran laskuharjoituksia tai laskutehtäviä, mutta nämä painottuivat esimerkiksi fysiikan kursseille. Opinnoissa oli myös paljon laboratorioharjoituksia ja kenttäkursseja. Teimme opinnoissa esimerkiksi avannon, josta otimme eri vesikerroksista näytteet. Toisella kenttäkurssilla menimme vanhalle kaivosalueelle, jossa otimme maanäytteitä, joita analysoimme sitten labrassa. Labrakurssit olivat osa pakollisia opintoja.
Nykyisissä opinnoissa labrakurssit ovat lähinnä valinnaisia. On huomattavasti enemmän laskemista, ja jotkut kurssit keskittyvätkin lähinnä laskemiseen. Pääosin kuitenkin ympäristötekniikan laskut eivät ole vaikeita. Täällä tekniikan opinnoissa pääsee asioihin paljon syvemmälle, varsinkin, jos halua perehtyä löytyy. Kuopiossa monet kursseista olivat pintaraapaisuja asioihin, mutta täällä oppii ymmärtämään ilmiöitä ja laskuja asioiden takana ehkä syvällisemmin.
Tekniikan opintojen parista olen löytänyt myös samanhenkisiä ihmisiä, joiden kanssa viihtyy opiskeluiden, tapahtumien ja vapaa-ajan parissa.
Kuva: Olli Tammenlarva
Mistä vanhoista opinnoista uskot olevan hyötyä nykyisessä tutkinnossasi?
On ollut kiva huomata, että nyt kursseilla on tuttuja asioita ja omaa osaamistaan pääsee syventämään. Omaan ehkä laajemman näkökulman asioihin, kuin pelkästään ympäristötekniikkaa opiskelevat. Luulen, että kahdesta tutkinnosta on hyötyä myös tulevaisuudessa. Ei varmaan ole hirveän montaa, kenellä on molemmat tutkinnot. Tämä tukee mun omaa asiantuntijuutta ja sen kokemista. Eri alojen tutkinnot laajentavat myös työmarkkinaa kivasti.
Entä miten luulet hyötyväsi uudesta tutkinnosta?
Tekniikan tutkinto tarjonnut hieman erilaisia eväitä, kuin ympäristötieteiden tutkinto. Tekniikan opintojen avulla pystyn ymmärtämään esimerkiksi teollisuuden prosesseja, josta on varmasti hyötyä, jos sitten intoutuisi sinne päin lähtemään töihin. Jos joskus tulevaisuudessakin esimerkiksi työelämässä tarvitsee laskea, niin se varmasti onnistuu eikä mene sormi suuhun. Työllistymisen näkökulmasta firmat arvostavat diplomi-insinöörin koulutusta. DI-koulutuksen tarjoama syvällisempi ymmärtäminen varmasti auttaa tulevaisuudessa, ja vahva matikka-fysiikka-kemia tausta on hyödyksi useissa asioissa.
Miltä teekkarikulttuuri on tuntunut toisenlaisen yliopistokulttuurin jälkeen?
Teekkarikulttuurin kokeminen on ollut huikeaa: aina löytyy tekemistä ja tapahtumaa, jos jotain kaipaa. Kivaa tekemistä on saatavilla niin laajalla skaalalla, että kaikille löytyy jotain. Kivan tekemisen kautta löytää samanhenkisiä tyyppejä, ja kampuksella yleisestikin vallitsee hyvä yhteishenki.
Kuopiossa ympäristötieteet olivat monelle viimeinen vaihtoehto, ja sieltä vaihtoi paljon jengiä pois, niin saman henkisten ihmisten löytäminen jäi hieman vajaaksi. Kuopiossa oli joitain opiskelijakerhoja, mutta ei näin laajalla skaalalla kuin Tampereella teekkarien parissa. Sellaista yleistä vapaa-ajan opiskelijakulttuuria ei tapahtumien ulkopuolella juurikaan ollut. Kuopiossa ympäristötieteet oli myös pieni ainejärjestö, kun Tampereella ympäristötekniikka on keskisuuri kilta. Esimerkiksi kun Tampereella killat juhlivat vuosijuhlia vuosittain, niin Kuopiossa juhlat juhlittiin kerran viiteen vuoteen. Kuopiossa kuitenkin siistiä oli se, että melkein jokaisissa kuukausittaisissa bileissä oli joku artisti esiintymässä!
Teekkarikulttuurissa wappu ja esimerkiksi MM-kyykkä tuntuvat niin siisteiltä jutuilta, joihin on päässyt osallistumaan. Lapsena olen seurannut tamperelaista teekkarikastetta: nyt kaste on koettu itsekin (ei ollut kylmää eikä märkää), ja olihan se ihan älyttömän siisti kokemus!
Kaduttaako, olisiko heti pitänyt tulla opiskelemaan ympäristötekniikkaa?
En sillain kadu, mutta välillä sitä kuitenkin miettii, olisiko pitänyt tulla suoraan lukiosta opiskelemaan ympäristötekniikkaa. Toisaalta olen kuitenkin löytänyt ympäristötieteistä sellaisen kosketuksen alaan, mitä ympäristötekniikalta ei välttämättä saisi. Ympäristötieteitä opiskellessa pääsin myös kokeilemaan erilaisia asioita, ja löytämään sen, mikä on mun oma juttu. Nyt siis voin tekniikan opinnoissa keskittyä siihen, että syvennän omaa osaamistani niissä asioissa, jotka oikeasti minua kiinnostavat.
Teekkarikulttuuri on lämmittänyt sydäntä, ja olenkin ollut aktiivisesti mukana kilta- ja harrastetoiminnassa.
Kuva: Antton Oksanen
Rosan terveiset kaikille: Koskaan ei ole liian myöhäistä, eli jos tekniikka kiinnostaa, niin aina voi lähteä opiskelemaan myös sitä!
