Lukiosta valmistutaan kolmeen vuoteen, kirjoitetaan hyvät paperit, joilla saadaan jatko-opiskelupaikka. Koulusta valmistutaan tavoiteajassa jälleen hyvillä suorituksilla ja mennään töihin. Kuulostaa ideaalilta. Ideaali on kuitenkin vain ihanne ja aina asiat eivät mene todellisuudessa juuri niin kuin teoriassa.
Elämä ei ole suoritus, jota mitataan arvosanoilla. Ylioppilaskirjoitusten tulokset eivät kerro kenenkään kaikkea osaamista eivätkä arvioi ketään ihmisenä. Ei ylioppilastodistuksessa näy, jos on hyvä kuuntelemaan ihmisiä, rohkea kokeilemaan uusia asioita tai reipas kysymään apua. Ylioppilastodistuksessa näkyy, kuinka on suoriutunut sen kertaisesta kokeesta suhteutettuna sen kertaiseen kirjoittajaporukkaan.
Huono arvosana kokeesta ei tarkoita, että on tyhmä ja kykenemätön oppimaan. Hyvä arvosana puolestaan ei tarkoita, että on parempi ihminen. Vaikka jatko-opintoihin valitaankin enemmän ja enemmän ihmisiä ylioppilastodistuksen perusteella, riittää paikkoja niillekin jotka eivät ole kirjoittaneet rivillistä laudatureja. Kymppi on parempi arvosana kuin seiska, sehän tuntuu ihan selvältä jutulta. Mutta entä jos seiskan oppilaan lähtötaso on ollut melkein kutonen ja omalla työllään hän on nostanut tasoaan ylöspäin. Onko seiskan suoritus silloin yhtään väheksyttävämpi kuin kympin?
Virheitä sattuu kaikille ja onkin hieno taito selvitä niistä. Todeta että ei näin ja jatkaa eteenpäin. Englannin ylioppilaskoe ei mennyt läpi tai äidinkielen lukiokurssit olivat kymppiä, mutta kirjoituksista tulikin M vaikka tavoite oli L. Saa harmittaa, mutta siihen ei saa jäädä loputtomiin vellomaan. Seuraavaan englannin yritykseen voi valmistautua paremmin, kokeilla erilaisia tapoja opiskella ja ottaa asenteen että mä selviän tästä. Äidinkielen M harmittaa, mutta todistus sattuikin riittämään jatko-opiskelupaikan saamiseen. Voi todeta että suoritus ei ollut omalla tasolla, mutta se riitti ja elämä jatkuu. On taito epäonnistua ja sitäkin taitoa saa harjoitella.
Tuntuu, että virheitä ei sallita. Kaiken pitäisi mennä kerralla nappiin, mutta kun niin ei aina käy. Liika täydellisyyden tavoittelu kaikessa johtaa lopulta uupumukseen. Niin monesti ”vain hyvä” riittää ja hyvä ei aina tarkoita parasta arvosanaa tai täysiä pisteitä. Hyvä on sitä, että uskaltaa yrittää ja tehdä virheitä. Hyvä on sitä, että osaa myöntää virheensä ja oppii niistä. Hyvä on sitä, että tekee sen minkä sillä hetkellä pystyy. Täydellisyyden sijaan kannattaa pyrkiä hyvään ja olla siihen tyytyväinen.
Jokainen suoritettu tutkinto on juhlimisen arvoinen.
Tekniikan Kutsun toimitus toivottaa onnea kaikille valmistuneille!
