Opiskelupaikan hakeminen on usein iso päätös. Siihen liittyy odotuksia, toiveita ja joskus myös paineita tehdä “oikea” valinta. Valinta ei kuitenkaan ole lopullinen. Vaikka et pääsisi opiskelemaan ykkösvaihtoehtoasi tai kesken opintojen alat miettiä, ettei ala olekaan sinua varten, voit rohkeilla ja aktiivisilla valinnoilla löytää itsellesi sopivamman suunnan. Lopulta voit huomata, että alkuperäinen reitti johti juuri sinne, minne pitikin.
Alan vaihtamisesta puhutaan harvoin ja siitä voi olla vaikea löytää tietoa, vaikka alan vaihtaminen tekniikan alojen sisällä on melko yleistä. Tässä blogitekstissä jaamme kahden teekkarin tarinat siitä, miten alanvaihto avasi ovet uusiin mahdollisuuksiin ja auttoi löytämään oman paikan tekniikan maailmassa.
Materiaalitekniikasta kohti tietojohtamisen maailmaa
Aloitin syksyllä 2017 materiaalitekniikan opinnot Tampereella. Matka materiaalitekniikan pariin oli mutkikas, eikä minulla ollut selvää käsitystä siitä, mitä ala tarkalleen ottaen piti sisällään. Yhteishakuun olin listannut useita tekniikan aloja, mutta pääsykokeisiin valmistautuminen jäi hataralle pohjalle yo-kirjoitusten jälkeen. Lopulta sisäänpääsy varmistui vasta listani neljänteen vaihtoehtoon. Materiaalitekniikka oli yhteishakua tehdessä tuntunut melko kiinnostavalta, joten päädyin ottamaan opiskelupaikan vastaan.
Opintojen aloitus jännitti kovasti, mutta siitä alkoikin yksi elämäni parhaista vuosista! Syksyn ja alkukevään aikana aloin kuitenkin pohtia, oliko materiaalitekniikka sittenkään minulle oikea ala. Matematiikan ja fysiikan peruskurssit sujuivat hyvin, mutta itse materiaalitekniikan kursseille oli vaikea löytää motivaatiota. Samaan aikaan olin kuitenkin täysin ihastunut Tampereen teekkarikulttuuriin, enkä halunnut jättää tekniikan alaa kokonaan taakse. Päätin tutkia muita mahdollisuuksia.
Vertailin Tampereen tekniikan aloja tarkemmin kurssisisältöjen perusteella. Kurssien ja opintoalojen nimet eivät aina kerro kovinkaan paljoa, joten käytin aikaa niiden kuvausten tutkimiseen. Lopulta huomioni kiinnittyi tietojohtamiseen. Se vaikutti kiinnostavalta alalta, jossa yhdistyivät tekniikka, johtaminen ja liiketoiminnan ymmärrys. Valintaan liittyi kuitenkin epävarmuutta: en ollut käynyt ainuttakaan tietojohtamisen kurssia, enkä myöskään ollut koskaan koodannut. Minua jännitti, miten pärjäisin.
Ajattelin aluksi, että minun tulisi olla täysin varma valinnastani ennen alan vaihtamista. Olinhan aikanaan ajatellut samaa yhteishaussa, eikä materiaalitekniikka lopulta ollutkaan se oikea. Tällä kertaa paineet tuntuivat kaksinkertaisilta: nyt minun “oli pakko” onnistua valinnassa. Tunne oli ristiriitainen, sillä tiesin, ettei nykyinen ala ollut itseäni varten, eikä mikään muuttuisi, ellen ole valmis muuttamaan sitä itse. Päätin ottaa riskin ja hakea vaihtoa.
Yliopiston verkkosivuilta löytyi alan sisäiseen vaihtamiseen liittyvät ehdot. En täyttänyt niitä kaikkia, sillä vaatimuksissa oli esimerkiksi tiettyjä alakohtaisia peruskursseja, joita en ollut suorittanut.
Melkein jätin hakematta tämän takia, mutta päätin kuitenkin kysyä opintovastaavalta, kuinka ehdottomia vaatimukset olivat. Kävi ilmi, että ne olivat ohjeellisia, ja päätökset tehtiin tapauskohtaisesti.
Hyväksyntä sisäisestä vaihdosta tuli kesäkuussa 2018. Päätös oli oikea: uuden alan opiskelu tuntui kiinnostavalta ja motivoivalta. Toki joukossa oli edelleen kursseja, jotka eivät kiinnostaneet, mutta suurin osa sisällöstä tuntui omalta. Ohjelmoinnin aloittaminen jännitti, mutta lopulta se vei mukanaan niin paljon, että valitsin sen sivuaineeksi.
Vaikka vaihdoin alaa, en koe materiaalitekniikassa vietettyä vuotta hukkaan heitetyksi. Sain sen aikana arvokkaita kokemuksia, elinikäisiä ystäviä ja pääsin mukaan järjestötoimintaan, joka jäi isoksi osaksi opiskeluvuosiani. Tein päätöksen vaihtamisesta lopulta melko kevyin perustein ja selvityksin, mutta se kertoo vain omasta impulsiivisuudestani. Vaikka ala ei olisikaan lopulta tuntunut omalta, en silti olisi katunut vaihtamista. Vaihtamatta jättäminen olisi varmasti jäänyt harmittamaan enemmän.
Alan vaihtamiseen liittyvät ristiriitaiset tunteet ovat normaaleja, ja jälkikäteen katsottuna voisin sanoa itselleni, ettei oman alan löytämisessä ole kiire. En vieläkään tiedä varmasti, teenkö tällä alalla loppuelämäni töitä, vaikka viihdynkin nyt oikein hyvin. Pidätän siis edelleen oikeuden muuttaa mieltäni tulevaisuudessa.
Kirjoittaja on lähes valmis tietojohtamisen DI, joka työskentelee tällä hetkellä IT-allalla liiketoimintatiedon hallinnan konsulttina.
Ympäristötekniikalta automaatiotekniikan mahdollisuuksiin
Olin lukioaikoina ilmastoahdistunut. Olin aina ollut kiinnostunut luonnontieteistä ja ympäristöasioista. Alavaihtoehtoja punnitessani ajattelin, että ympäristötekniikka voisi olla minulle hyvä alavalinta – ehkä se toisi keinon vaikuttaa, ja helpotusta ilmastohuoliin. Kun syksy koitti, vedin ylpeänä ylleni metsänvihreät haalarit ja ajattelin löytäneeni paikkani.
Kivan paikan löysinkin. Löysin yhteisön, jonka kanssa jaoin saman ajatusmaailman. Suunnilleen toisen opiskeluvuoden aikana mieleeni alkoi hiipiä epäilys: oliko tämä sittenkään minua varten. Vesi- ja jätehuolto eivät herättäneet intohimoa, ja kemiakin tuntui enemmän pakolliselta pahalta kuin kiehtovalta haasteelta. Energia- ja prosessitekniikka sentään kiinnostivat sen verran, että se sai minut jatkamaan epävarmuudesta huolimatta. En kuitenkaan kokenut palavaa intohimoa suunnitella kattiloita tai tutkia polttoaineita. Jokin asia ei vain loksahtanut kohdalleen, ja olin suoraan sanottuna hukassa. Jos en viihdy alan opinnoissa, voinko viihtyä alan töissä?
Noin viisi vuotta myöhemmin valmistuin automaatiotekniikan diplomi-insinööriksi.
Löysin oman paikkani sivuainevalinnan kautta. Valitsin automaatiotekniikan sivuaineekseni toisen opiskeluvuoden aikana, ja huomasin viihtyväni paljon paremmin automaatiotekniikan kursseilla kuin omilla pääainekursseillani. Viihtyminen näkyi myös opiskelumenestyksessä. Aihe kiinnosti, siihen oli motivaatiota ja halusin pärjätä. Päätin tehdä kandivaiheen energia- ja prosessitekniikan parissa loppuun, ja vaihtaa maisterivaiheessa alaa.
Alanvaihto ei kuitenkaan ollut henkisesti läpihuutojuttu. Pohdin, pärjäisinkö maisterivaiheen kursseilla, jos olen kandivaiheessa käynyt pääasiassa toisen alan kursseja. Olin pärjännyt sivuainekursseilla hyvin, mutta sivuainekurssit olivat vain pintaraapaisu siitä, mitä maisterivaihe tulisi olemaan. Nopeasti minulle kävi selväksi, että
alanvaihto tekniikan alojen sisällä ei tarkoita paluuta lähtöruutuun, vaan pikemminkin se voi olla pääsy uudelle tasolle.
Pystyin maisterivaiheen kursseilla ammentamaan paljon omista kandivaiheen kursseista ja kääntämään aiemman kokemuksen vahvuudeksi. Minun kohdallani alanvaihto ei ollut missään vaiheessa suunnitelmanani. Näin jälkikäteen olen kuitenkin tyytyväinen siihen, että tyytymättömyys omaan opintosuuntaan sai minut kokeilemaan uusia kursseja ja menemään omalle epämukavuusalueelle.
On hassua ajatella, kuinka kauas olenkaan kulkenut lähtöpisteestäni. En ole enää se ilmastoahdistunut fuksi, joka etsi juuri sitä oikeaa tekniikan alaa vaikuttaakseen ilmastoasioihin.
Matkan varrella olen oivaltanut, ettei ratkaisuja tehdä ainoastaan yhdellä ainoalla alalla – jokaisella alalla voidaan vaikuttaa ilmastonmuutokseen, kunhan vain tahtoa löytyy.
Automaatio antaa minulle uuden tavan vaikuttaa – automaation avulla pääsen kehittämään tehokkaampia ja kestävämpiä ratkaisuja, sovelluskohteesta riippumatta.
Kirjoittaja on Automaatiotekniikan DI, joka työskentelee tällä hetkellä energia-alalla automaatiosuunnittelun ja -konsultoinnin parissa.
Uranaisten vinkit alanvaihtoa pohtivalle:
- Kulje omaa polkuasi! Opinnot ja uravalinnat eivät aina etene suoraviivaisesti – eikä tarvitsekaan. Uskalla kuunnella itseäsi ja valitse suunta, joka tuntuu omalta, vaikka se poikkeaisi muiden reiteistä. Usein juuri ne omat mutkat vievät merkityksellisimpään määränpäähän.
- Ota oma aikasi – Klisee mutta totta: aika menee nopeasti, ja työvuosia on edessä pitkästi. Oman alan löytäminen vie aikansa, eikä siitä tarvitse ottaa turhaa stressiä. Samalla ei kuitenkaan kannata jäädä paikoilleen, jos on varma, ettei nykyinen ala ole oikea.
- Suunnan löytäminen harrastuksen kautta: Kiinnostaako harrastukset enemmän kuin opiskelu? Voisiko harrastusta hyödyntää uuden suunnan löytämiseen? Houkuttaako esimerkiksi urheilu tai järjestötoiminta, ja opiskelu tuntuu pakkopullalta? Omaa uraa voi muokata myös harrastusten tai järjestötoiminnan kautta. Lue esimerkiksi Paulan postaus teekkarina vaikuttamisesta
- Kysy ja etsi tietoa: Tekeekö joku tuttusi sellaista, mikä sinuakin voisi kiinnostaa? Kysy häneltä rohkeasti hänen kokemuksistaan: mikä hänet sai kiinnostumaan aiheesta, mikä häntä innostuttaa eniten, mihin hän ei ole tyytyväinen? Saat näkemystä ja perspektiiviä omiin valintoihisi.
- Selvitä ja varmista – Kannattaa keskustella kiinnostavan alan opintovastaavan kanssa ja selvittää vaihdon käytännöt. Käytännössä vaatimukset voivat vaihdella ohjeisiin verrattuna.
- Lue Tekniikan Kutsua! Täältä blogista löytyy aikojen saatossa kirjoitettuja monipuolisesti tekstejä uratarinoista ja -vaihtoehdoista. Käy lukemassa ja inspiroitumassa meidän blogiarkistossa!
- Älä oleta, kokeile! – Jos tuntuu, ettei nykyinen opintoala ole se oikea, ei tarvitse olla täysin varma siitä, mikä on. Joskus vasta kokeilemalla voi selvitä, mikä tuntuu omalta. Mene rohkeasti kurssille, joka kiinnostaa tai voisi kiinnostaa. Mene sinne, vaikka kukaan kavereistaisi ei menisi. Uusi suunta sun opinnoille saattaa löytyä juuri täältä!
