Olen Tampereen yliopistosta valmistunut energiatekniikan diplomi-insinööri vuosimallia 2008. Perinteisesti insinööriammatteihin liitettäviä suunnittelutehtäviä en ole tehnyt paljoakaan. Valmistumistani seurasi yli 15 vuoden polveileva vaihe energia-alan läheisyydessä, mutta kuitenkin jossain muualla. Tein paluumuuton alalle huhtikuussa 2024 aloittaessani työskentelyn Tampereen Energian vastuullisuuspäällikkönä. Miksi palasin energia-alalle nyt? Mitä polveileva työurani on pitänyt sisällään? Minkälaisia omat ajatukseni ovat olleet energia-alasta opiskeluajoista näihin päiviin?

Energiatekniikan teekkari

Päädyin teknilliseen yliopistoon aikoinani osin sattumienkin kautta. Mukana oli kaverien suosituksia ja kaipuuta kokeilla siipiä muualla kuin kotikaupungissa. Rehellisesti sanoen, kun mikään ala ei kiinnostanut ylitse muiden ja moni asia sujui ihan hyvin, ympäristö ja energiatekniikka ja sen myötä tekniikan ala vaikutti riittävän monipuoliselta ja omaan arvopohjaan sopivalta. Varsinaiset intohimot löytyivät sillä hetkellä harrastuspuolelta musiikin parista.

Mieleen on jäänyt ensimmäinen päivä Hervannan kampuksen Festian aulassa. En nähnyt lisäkseni yhtään naispuolista opiskelijaa minua päätä pidempien meressä. Kyllä silloin jännitti. Yhteisö imaisi onneksi nopeasti mukaansa, ja sekä omasta ympäristö- ja energiatekniikan killasta että yliopistolta muuten on löytynyt joukko parhaita ystäviä ja tärkeitä kavereita näihin päiviin saakka. Energia-alalla on ollut oman kokemukseni mukaan hienoja ihmisiä, aina.

Oman polun etsimistä

Opiskeluajan kesät kuluivat voimalaitoksilla ja kaukolämmön käytönvalvojana. Energia-ala tarjosi jo silloin vaihtelevia hyvin johdettuja kesätyöpaikkoja, kivoja asiantuntevia työkavereita ja mukavia tienestejä opiskelun tueksi. Nyt seuraa kuitenkin paljastus. Vaikka pidin esimerkiksi matematiikasta, tekniseen ja energia-alaan liittyvät koneet, laitteet ja tekniset prosessit eivät kuitenkaan sytyttäneet, eivät lainkaan. Tämä aiheutti kipuilua opiskeluaikana ja sai minut vaihtamaan pääainetta kahdesti. Myös ensimmäiset stepit työelämässä olivat etsikkoaikaa.

Nuorena diplomi-insinöörinä ensimmäinen työ, jossa tosissaan innostuin, oli kunnallisen energianeuvontapalvelun kehittämiseen liittyvä lyhyt projektipäällikköpesti. Kehittämistä, työskentelyä eri alojen ammattilaisten kanssa, toimivan kokonaisuuden ja prosessin luomista ja onnistumista yhdessä. Pilkisti orastava ajatus siitä, että tässä minä aidosti innostun ja pärjään. Sittemmin olen työskennellyt erilaisissa kehittämistehtävissä julkisella ja yksityisellä sektorilla, projektipäällikkönä kansallisissa ja EU-hankkeissa ja myöhemmin myös konsulttina.

Työni ytimessä on ollut kestävä alue- ja kiinteistökehitys ja maankäyttö, kuntien ja kaupunkien ilmastotyö ja kestävä kehitys sekä tähän liittyvä innovaatiotoiminta. Minua on ajanut työurallani eteenpäin kiinnostus vähän kaikkea mahdollista kohtaan, rakkaus ratkaisemattomiin kysymyksiin ja asioiden parantamiseen, ihmisten kanssa työskentelyyn, eikä vähiten säännöllisesti heräävä levottomuus ja uudistumisen tarve. Yliopistoaikojen jälkeen olen opiskellut työn ohella muun muassa palvelumuotoilua, yhdyskuntasuunnittelua, LEAN-kehittämistä, projektijohtamista, muutaman mainitakseni.

Työskentely kaupunkiympäristön vastuullisuusteemojen konsulttina oli se, missä viimein tunnistin polveilevan työurani arvon. Nautin työskentelystä eri asiakasorganisaatioiden kanssa, vaikka aina työ ei ollutkaan helppoa ja epäonnistumisen kokemuksiakin mahtui taipaleelle. Lempihommiani olivat muotoiluprojektit ja monialahankkeiden projektipäällikkötehtävät. Tekninen koulutus helpotti yhteistyötä kaupunkiympäristön ratkaisujen kehittämishankkeissa työskennellessä eri alojen suunnittelijoiden kanssa. Energiatekniikan diplomi-insinööri voi pärjätä konsulttina ja luoda arvoa asiakkaalle ja yritykselle polveilevasta taustasta ponnistaen. Näistä vuosista olen todella iloinen ja kiitollinen.

Paluumuuttajana energia-alalle

Kun Tampereen Energian vastuullisuuspäällikön tehtävä tuli vastaan Linkkarissa, kiinnostukseni heräsi heti. Miten ihmeessä listalta saattoi löytyä niin sopiva ja kiinnostava kombinaatio sisältöjä ja ominaisuuksia – kestävän kehityksen edistäminen merkityksellisellä toimialalla, monialainen yhteistyö, uudet yritysvastuuraportoinnin vaatimukset, kehittäminen. Ensimmäistä kertaa koin, että ehkä minulla jälleen olisi annettavaa energia-alan ytimessä energiayhtiön palveluksessa.

Työ on vienyt mukanaan. Saan nauttia työskentelystä eri alojen huippuammattilaisten kanssa. Joukossa on johtajia ja hallitusammattilaisia, eri alojen insinöörejä ja diplomi-insinöörejä, asentajia, analyytikkoja, talous- ja HR-taitureita, hankinnan, markkinoinnin-, brändin ja viestinnän huippuasiantuntijoita ja ennen kaikkea ihmisiä, jotka tekevät työtä täydellä sydämellä. Yhteistyön koordinoinnissa ammennan koulutustaustastani ja kaikesta kokemuksestani. Saan todella olla kehittämässä uutta yhdessä organisaationi ja yhteistyökumppanien kanssa.

Mitä ajattelen alasta tänä päivänä? Energia-ala pitää yhtenä keskeisimmistä käsissään ratkaisun avaimia globaalin ilmastohaasteen edessä ja kestävän kehityksen edistämisessä. Haluan olla antamassa oman panokseni tällä matkalla. Ala tarjoaa näkymiä kansallisilla ja kansainvälisillä pelipaikoilla, todella mielenkiintoisia ja merkityksellisiä tehtäviä monenlaisille ammattilaisille ja persoonille. Hienoja ihmisiä, edelleen! Kun työpaikalla saa myös nauraa joka päivä, niin töihin on kiva mennä. Päivän päätteeksi intohimot löytyvät edelleen musiikin parista, mutta nykyään myös työpäivästä. Kun lapset kotona kysyvät, että äiti mitä sää teet töissä, tuntuu aika hienolta voida kertoa, että saan työskennellä ilmastonmuutoksen tärkeiden kysymysten parissa yhdessä työkavereiden kanssa.

– Tiina Sahakari