Olen Maria, vuonna 2018 valmistunut biotekniikan diplomi-insinööri.
Opiskeluaikana parasta oli samanhenkinen ja laaja opiskelukavereiden joukko. Se on kantanut ja antanut tähän päivään asti ehdottomasti kaikista eniten. Opiskeluajan suurin oppi oli, että sitä pystyy ja oppii mitä vaan, kunhan vaan antaa itselleen mahdollisuuden. Aina voi pyytää apua paremmin ymmärtäviltä ystäviltä. Siitäkin syystä on hyvä jakaa osaamista ja auttaa muita vastavuoroisesti. Ja aina kannattaa yrittää, tarvittaessa uudelleen ja uudelleen. Fysiikkaa opitaan laskemalla, ei itkemällä – tämän opin korkeimman omakätisesti tulemalla teknilliselle alalle vain pakolliset fysiikan kurssit pohjatietona. Sama pätee varmaan vähän mihin tahansa asiaan elämässä.
Valmistumisen jälkeen työskentelin terveysteknologia-alan startupissa tuotekehitys- ynnä muita projekteja vetäen. Työelämä vei vähän eri suuntaan kuin mitä opinnoissa luin, mutta työpaikan missio kiinnosti niin paljon, että halusin antaa terveysalalle mahdollisuuden. Halusin ja haluan edelleen työurallani olla mukana viemässä eteenpäin isoja systeemisiä muutoksia yhteiskunnassa, kuten ennaltaehkäisevää terveydenhuoltoa.
Nykyään työskentelen lääketeollisuudessa liiketoimintayksikkömme kehityspäällikkönä. Edistämme parempaa lihavuuden hoitoa Suomessa. Nautin valtavan paljon työstäni ja koen että DI:n osaamispaletista on hirveästi iloa monimutkaisten haasteiden pilkkomisessa, analysoimisessa ja ratkaisujen kehittämisessä. Työskentelen kansainvälisessä ja isossa yrityksessä todella eri-ikäisten ja -taustaisten ihmisten kanssa, mikä on ollut virkistävän erilaista ja opettanut paljon. Olin lukiossa kielissä hyvä, enkä ajatellut silloin, että nimenomaan kansainvälisessä liiketoimintaympäristössä pääsisin niitä taitoja käyttämään.
Urallani siistein juttu on ollut päästä tekemään arvostettujen ja isojen kansainvälisten toimijoiden kanssa yhteistyötä ja huomata, kuinka jokin täysin itse keksimäni tapa toimia tai ratkaista tietty ongelma on tuottanut paljon hyötyä yritykselle. Ihmissuhteiden rakentaminen on omassa työssäni tosi tärkeää ja olennaista projektien onnistumisen ja luottamuksen voittamisen kannalta. On ollut hauskaa huomata, että ne isojenkin yritysten johtoryhmäläiset ovat ihan tavallisia kuolevaisia, jotka kyllä avaavat ja lukevat sähköpostini, jos siinä on hyvin perusteltu ehdotus vaikkapa tavata ja keskustella. Sisältö ratkaisee, ei minun ikäni tai toistaiseksi suhteellisen lyhyt kokemus. Jokainen tällainen luottamuksellinen suhde, jonka on onnistunut itse rakentamaan, tuottaa usein enemmän iloa kuin vaikkapa laskennallisten mittareiden tai palkkioon sidottujen tavoitteiden osuminen kohdalleen. Lisäksi on ollut siistiä huomata, kuinka paljon sitä jo näin nuorena osaa ja miten itse voi olla juuri se muutos omalle tiimille tai yritykselle, mitä sillä hetkellä eniten kaivataan.
Haastavinta urallani on ollut epäreilun, laskelmoidun ja julman kohtelun kohteeksi joutuminen tai sellaisen sivusta seuraaminen. Jaksamisen vieminen äärimmilleen voi saada ihan kauheita piirteitä esiin alun perin mukavissa ja osaavissa ihmisissä. Toisaalta tuollaiset kokemukset ovat opettaneet myös paljon ja tunnistan nyt paljon paremmin omien rajojeni rikkomista. Työkyky ja ammatillinen itsetunto on vähän sellainen juttu, että kun ne kunnolla vie nolliin, niitä ei välttämättä kovin nopeasti tai koskaan ennalleen palauteta. Toisaalta, kun on nähnyt jo tässä iässä niitä työelämän mustimpia sävyjä, arkinen harmaakin näyttää yllättävän kivalta. Vaikka omien arvojen seuraaminen ja oikeudenmukaisuuden vaatiminen on vienyt joskus tiukkoihinkin paikkoihin, en kadu kumpaakaan. Joku joskus sanoi, että parasta mitä alle 30-vuotias johtajaksi haluava voi tehdä, on hakeutua hyvien johtajien seuraan. Koen, että juuri nyt olen sellaisella opinpolulla.
Jos saisin antaa vinkin yliopiston vasta-aloittaneelle itselleni, niin se kuuluisi: “Ensimmäiset vuodet ovat puuduttavia perusopintoja, mutta tulet tarvitsemaan niitä – lisäksi niiden läpikahlaamista arvostetaan ihan hirveästi muilla aloilla. Älä mene sieltä missä aita on matalin, vaan ota niitä vaikeampiakin ja niukasti noppia tuovia kursseja. Mene sinne vaihtoon, vaikka se ei tunnu sopivaan oikein minnekään aikatauluun. Mene yhäkin myös sinne ylioppilaskuntatoimintaan. Nauti, juhli, nuku, matkusta, tutustu laajasti muihin ihmisiin.”
Työssäni on ollut hyötyä etenkin strategisen johtamisen ja kielten opinnoista, kaikista excel- ja tiedonkäsittelytaitoa parantavista kursseista sekä järjestöistä saaduista kontakteista ja esiintymistaidoista. Lisäksi käytäntö on opettanut, että ehkä tärkein metataito työelämässä on viestintä: siis esimerkiksi hyvien esitysten ja tarinoiden rakentaminen, ison tietomassan tiivistäminen napakaksi pointiksi ja toimintaehdotukseksi sekä viestin vastaanottajan pään sisälle pääseminen. Näiden taitojen harjoittaminen esim. yhteisissä harjoitustöissä ja järjestöissä on ollut kullanarvoista.
Terkuin, Maria
